Sananvapaus on kriisissä. Suomen sananvapaus on muuttunut sananvapaudesta saippuaoopperavapaudeksi. Saippuaoopperavapaus on sitä, että lehdistö ei suolla julkisuuteen kuin täysin mitättömiä uutisia. Mitättömiin uutisiin kuuluu mm. kuka missäkin sängyssä on käynyt tai kuka on vetänyt toista turpaan. Nykyinen lehdistön juoruvapaus luo vain tusinajulkkiksia, joiden ansiona on vain viinan kitaan kaataminen, toisten sängyissä häseltäminen tai mikä muu tahansa, paitsi ympäröivän maailman tilan parantaminen.

Politbyroo ehdottaa yksimielisesti siirtymistä järjestelmään, jossa valtiovalta määrittelee sananvapauden ajankohtaisten todellisesti kiinnostavien aiheiden suhteen. Niihin eivät kuulu Matti Nykäset, pääministerin kännykkäsekoilut, politbyroon saamat lahjukset tai muut vastaavat. Sellaisille ei pitäisi olla tilaa lehdistössä. Lehdistön tulisi keskittyä siihen, että siinä kerrotaan valmiiksi syötettyjä mielipiteitä hallinnon tärkeiksi näkemistä asioista.

Lehdistön tarkoitus ei ole vahtia valtion politiikkaa, vaan sen tarkoitus on varmistaa, että hallituksen politiikka menee läpi. Silloin lehdistön virka on kertoa positiiviset asiat tapahtumista. Esimerkiksi positiivisena asiana voitaisiin nähdä vaikkapa kapinallisten kukistaminen, mutta lehdistön tehtävää loukkaavana taas se, että samalla kerrottaisiin 100 siviilin kuolleen. Jokainen tietää, että maailman paremmaksi tuleminen vaatii aina uhrauksia. Lehdistön ei kuitenkaan pitäisi tienata elantoaan niillä, vaan vain positiivisella lopputuloksella.

Mitä haluamme lehdistöltä? Haluamme, että politbyroon hallitsemista vaaleista kerrotaan mm. se, että vain meitä saa äänestää. Demokratia on jo 2000 vuotta vanha järjestelmä. Se ei ole tuonut mitään hyvää. Suomen suhteet mm. Neuvostoliittoon ja länteen olivat niin kauan hyvät, kun demokratiamme oli ylhäältä johdettua. Näin oli silloin kuin Kekkonen oli presidenttinä. Vain Kekkosen Suomen ja Neuvostoliiton suhde oli hyvä. Samalla tavalla olisi Suomen ja Venäjän välillä, jos me johtaisimme Suomea.